etusivulle
 

Sivustoon on linkitetty
Adobe pdf-tiedostoja.
Päivitä tarvittaessa
reader-ohjelmasi:
Adobe Acrobat Reader

Palauttaako eduskunta vanhat kaatopaikat? 434
Kirjoitus on julkaistu
Aamulehdessä 18.11.2006
Hämeenkyrön Sanomissa 21.11.2006
Ylöjärven Uutisissa 22.11.2006436

Menneen vuosisadan lopulla Suomessa lopetettiin ympäristösyistä kuntakohtaiset kaatopaikat ja jätteiden loppusijoitus ohjattiin kuntayhteistyönä hoidettuihin ja valvottuihin alueellisiin jätteenkäsittelykeskuksiin. Nytkö ollaan palaamassa taas kauaksi taaksepäin erilliskaatopaikkojen aikaan?


Eduskunnalle on jätetty jätelain osauudistusehdotus, jolla tavoitellaan tuottajavastuullista yksityistä jätehuoltoa. Muutos johtaisi kaupan ja teollisuuden yksityisten kaatopaikkojen räjähdysmäiseen syntymiseen, yksi jos toinenkin yritys kiirehtisi perustamaan oman kaatopaikan sinne tänne pitkin maaseutua. Yksityisellä kaatopaikalla yritykset välttävät sekä jäteverot että kaatopaikkamaksut. Muutoksen seurauksena yksityisten jätehuoltoyritysten on laskettu parantavan vuotuista liikevaihtoaan noin 50 miljoonalla eurolla, tämän laskun maksajat ovat myäs selvillä: kaupan ja kuluttajien vuotuisten jätekulujen on laskettu nousevan yhteensä 7-15 miljoonalla eurolla ja jäteveron tuoton laskevan noin 25 miljoonalla eurolla (lähde: Helsingin sanomat 10.11.2006). Yksityiset jäteyrittäjät valtaavat jätteenkäsittelyn tuottavat toiminnat ja keräävät voitot, hankala ja tuottamatton osuus jätteiden käsittelystä jää kunnallisen jätehuollon niskoille. Tätäkö on tämän päivän ja tulevaisuuden jätehuolto?


Esimerkiksi Pirkanmaalla jätefirmat ovatkin olleet jo ajoissa liikkeellä: Toivonen Yhtiöt yritti kaatopaikkaansa ensin Ruovedelle ja nyt samaa hanketta Viljakkalaan, Lassila & Tikanojalla vastaavat aikeet oli Virroilla. Esitettyjä sijoituspaikkoja yhdistää se, että ne ovat entisten kunnallisten kaatopaikkojen vieressä ja lisäksi olisi alueilla saatavissa huomattavassa määrin louhittavaa kalliokiviainesta. Louhittavalla kiviaineksella kaatopaikkojen perustamiskustannukset saataisiin nopeasti katettua ja kuntien vastuulle jäävien vanhojen kaatopaikkojen kautta tulisi vielä ilmainen vakuutus vahinkojen varalta.


Kaikki hankkeet ovat myös herättäneet paljon keskustelua, jossa lähes poikkeuksetta toistuu toteamus: "jonnekinhan ne jätteet on laitettava" - tuskin kukaan voi silti olla eri mieltä siitä, että kaatopaikka ei kuitenkaan sovi mihin tahansa! Toivonen Yhtiöt Oy:n Viljakkalaan suunnittelema kaatopaikka ottaisi vastaan sekä kaupan ja teollisuuden jätteitä että purku- ja rakennusjätteitä koko Etelä-Suomen alueelta. Kaatopaikka on esitetty sijoitettavaksi kapeiden kyläteiden taakse, keskelle elävää maaseutua, jo suunnitteluvaiheessa liian pieneksi osoittautuneelle alueelle ja vieläpä koko eteläisen Suomen ainoan lisääntymiskykyisen jokihelmisimpukkakannan elinympäristön, Ruonanjoen, lähivaluma-alueelle. (Jokihelmisimpukka on vuodesta 1955 lähtien Suomessa suojeltu, EU:n luontodirektiivin liitteen II laji. Ruonanjoen jokihelmisimpukkapopulaation konfiskaatioarvo on n.15 milj.euroa, mikä vastaa n. 15 000 liito-oravan luontoarvoa).


Pirkanmaalla ollaan siis nyt parhaillaan valmistelemassa yhden yrityksen omistukseen ja hallintaan kaatopaikkaa, joka mahdollisesti toteutuessaan tulisi Suomessa muodostumaan yksityisten kaatopaikkalupien ennakkopäätökseksi. Siihen vedoten mikä tahansa kaatopaikka olisi oikeutettu vastaavan luvan saamaan: jos näin kaikin puolin kaatopaikaksi sopimattomaan paikkaan lupa myännetään, ei ole perusteita evätä kaatopaikkalupaa missään muuallakaan. On helppo arvata mikä lumipalloilmiö yksityisistä kaatopaikoista syntyy, jos se ennakkotapauksen kautta vain alkuun päästetään. Uusien yksityisten kaatopaikkojen lupahakemuksia tulee ympäristökeskuksille viimeistään ehdotetun lakimuutoksen seurauksena joukoittain ja pian on maaseututeiden varsilla tuhkatiheään tienviittoja: Citymarketin kaatopaikka, S-marketin kaatopaikka, Teboilin kaatopaikka, Saarioisten kaatopaikka jne.


Näinä suomalaisyritysten ulkomaille myynnistä kertovien uutisten aikoina on myös syytä huomata, että jätetoimiala on Euroopassa ja maailmanlaajuisestikin voimakkaasti sekä kasvussa että keskittymässä ylikansallisille toimijoille. Jätealan pienten suomalaisten perheyritysten päätyminen kansainvälisten suuryritysten hallintaan tuleekin olemaan vain ajan kysymys ja siksi on syytä ajoissa harkita, millaista kaatopaikkalupakäytäntöä Suomeen nyt ollaan luomassa. Suuri vastuu lankeaa jätealan toimintoja hallinnoiville viranomaisille, erityisesti alueellisille ympäristökeskuksille, jotka toimivat alueidensa ympäristöä koskevien päätästen neuvojina, valvojina ja lupaviranomaisina. Ympäristäkeskukset toimivat kuitenkin poliittisten ratkaisuiden asettamissa rajoissa ja siten lopullinen vastuu on sekä kunnallisilla että valtakunnallisilla päättäjillä.


Lainsäädännöllä turvataan yrityksille oikeus ja mahdollisuus jäteyritystoiminta- ja kaatopaikkalupien hakemiseen ja saamiseen. Toivottavasti lainsäätäjämme samalla muistavat myäs kansalaisille perustuslaissa asetetun ympäristöä koskevan oikeuden ja velvollisuuden. Vastuu yhteisen ympäristön säilymisestä kuuluu kaikille, julkisen vallan on turvattava jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristään ja mahdollisuus vaikuttaa ympäristöään koskevaan päätäksentekoon. Perustuslaissa tällä oikeudella tuskin on tarkoitettu vain lupamenettelyjen yhteydessä kansalaisten mielipiteiden mappiin kirjaamista.

435
sivun alkuunsivun alkuun